Ryytineidot

Marsha Mehranin Lumoavien mausteiden kahvila on erikoinen kirja. Tekisi mieli sanoa, että se on hyvää hömppää, mutta luonnehdinta ei tee kirjalle minkäänlaista oikeutta.

Lumoavien mausteiden kahvila on reseptikokoelma ja romaani, jossa on rankkoja ja kauniita asioita kiinnostavalla tavalla kerrottuna. Toisin sanoen kaikkea muuta kuin hömppää. Se on kuitenkin varsin huonosti kirjoitettu. En muista, oleko koskaan törmännyt kirjaan, jossa on näin kiinnostava tarina ja näin paljon sanottavaa näin miellyttävästi paketoituna ja näin huonosti kirjoitettuna. Yleensä asia on toisin päin: harkittua, taitavaa kielenkäyttöä ja usein juonen kuljetustakin, muttei kerrassaan mitään sanottavaa.

Luin kirjan suomeksi käännettynä, joten tekisi mieli väittää, että asiasta on vastuussa kääntäjä Henna Kaarakainen. En kuitenkaan usko, että näin on: joitain sanoja olisi voinut valita toisin ja jotkin lauseet olisi voinut rakentaa eri tavalla, mutta todellinen vika on mielestäni niin syvällä tekstissä itsessään, etten usko yhdenkään kääntäjän mahtavan sille kerta kaikkiaan mitään. Ehkä asiasta pitäisi syyttää alkukielisen laitoksen kustannustoimittajaa?

Uskon, että hyvä kustannustoimittaja olisi yhdessä Mehranin kanssa voinut saada tekstin sellaiseen kuntoon, että käsillä olisi jos ei nyt mestariteos, niin ainakin aivan loistava, viihdyttävä kirja. Mikäli kustannusalalta korviini kantautuneet huhut pitävät paikkansa, niin nykymaailmassa hyvilläkään kustannustoimittajilla ei yleensä ole aikaa eikä muitakaan resursseja tehdä työtään kunnolla. Kamala sääli. 

Onneksi Lumoavien mausteiden kahvila on myös keittokirja, joka opastaa iranilaisen ruoan saloihin. Kirjan jokainen luku alkaa reseptillä, joka liittyy jollain tavalla kyseiseen lukuun. Ainakin linssikeittoa, granaattiomenakeittoa, elefantinkorvia ja laventeli-minttuteetä on päästävä kokeilemaan mahdollisimman pian.

Kesäkurpitsalasagne

Olin suunnitellut tekeväni kesäkurpitsalasagnea sen kunniaksi, että Espanjassa on nyt kesäkurpitsa-aika. Uupumus on kuitenkin taas iskenyt tällä viikolla sen verran voimakkaasti, että minusta ei ole ollut siihen, joten pyysin Juhaa tekemään lasagnen ohjeeni mukaan. Juha teki ja hyvin tekikin.

Vielä ei ole mikään tomaatti-aika, joten tässä vaiheessa keväätä kannattaa käyttää tomaattisäilykettä, mutta kunhan kohta suomessa on kesäkurspitsa-aika, niin kastike on tietysti parempaa tuoreista tomaateista tehtynä.

Kesäkurpitsalasagne

4 keskikokoista kesäkurpitsaa
belugalinssejä
kaksi tölkkiä tomaattimurskaa
yksi tölkki kirsikkatomaattisäilykettä
2 sipulia
muutama valkosipulinkynsi
mustapippuria
suolaa
oliiviöljyä
tuoretta timjamia
basilikaa
lasagnelevyjä
2 palloa mozzarellaa

Laita uunin grillivastus lämpenemään. Pilko sipulit ja valkosipulit ja pistä pannulle oliiviöljyyn paistumaan. Leikkaa kesäkurpitsoista paksuhkoja (n. 2 cm paksuisia) viipaleita, levitä uuninpellille, valuta päälle oliiviöljyä ja ruohi pintaan reilusti mustapippuria. Laita uunin ylätasolle grillaantumaan.  Kun sipulit ovat kypsiä, lisää pannuun tomaattimurska, yritit, suolaa ja pippuria sekä yhden tomaattimurska-tölkillisen verran vettä. Anna kiehahtaa ja lisää sopivasti lissejä. Anna porista niin kauan, että linssit ovat imeneet itseensä kunnolla nestettä ja alkaneet hiukan kypsyä, ja lisää sitten vielä kirsikkatomaatit ja loraus oliiviöljyä. Muista jossain vaiheessa ottaa kesäkurpitsat pois uunista. Kokoa lasagne: laita vuokaan vuorotellen kerros pastaa, kesäkurpitsaa ja kastiketta, kunnes se on täynnä. Lopuksi laita pinnalle vielä viipaloitu mozzarella ja kypsennä lasagnelevypaketin ohjeen mukaan.

Täti täpinöi

Meille tulee tänään neljä ihmistä kylään puhumaan suomea ja ranskaa ja syömään minun laittamiani ruokia! Ja tutustumaan perheemme uuteen kitaraan, joka on nimeltään Sunnuntai (ja tunnetaan tässä vaiheessa myös nimillä Nuni, Nunnu ja Nunnuhanibeibi).

Ehkä parasta tässä on, että kaksi vieraista tulee ihan spontaanisti. Juha-setä ei osaa vielä raskaa, mutta haluaa kylpeä kielessä, siis päivällinen kuudelle. Ja kolme neljästä ei ole edes koskaan käynyt meillä! Ihanaa! Jos tämä ei karkota flunssanrippeitä, niin ei sitten mikään. Oh là là miten jännittävää!

Le menu:

pinaattivohveleita
jugurttikastiketta
porkkanasalaattia
porkkanatonta salaattia
fetajuustoa
marinoituja belugalinssejä
paistettuja herkkusieniä

***

toffeeyllätys
vanilijajäätelöä

Melkein kaikki reseptit ovat jo tässä blogissa (vohvelit aion tehdä lettutaikinalreseptilläni). Jugurttikastike tarkoittaa suolalla, pippurilla ja runsaalla valkosipulilla maustettua turkkilaista jugurttia, belugalinssit marinoin sekoittamalla niihin keittämisen jälkeen balsamiviinietikkaa, oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Sienet yksinkertaisesti paistan pannulla voissa.

Ostin myös kukkia maljakkoon.

Belugalinssejä

Ostin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni belugalinssejä ja tänään pääsin vihdoin laittamaan niitä. Belugalinssit ovat nimensä veroisesti aivan käsittämättömän herkullisia pieniä mustia pylpyröitä, minkä toki tiesin, koska olin sentään päässyt syömään niitä muutaman kerran. Tein niistä seuraavanalaisen soosin, jonka kaveriksi tein perunamuusin ja salaatin. Jälkiruoaksi oli mämmiä kerman kera. Nyt kehrään kuin kissa.

Belugalinssikastike

400 grammaa belugalinssejä
2 keskikokoista sipulia
5 valkosipulikynttä
oliiviöljyä
voita
reilusti Provencen yrttejä (rosmariini, timjami, oregano, basilika)
loraus punaviiniä
suolaa
mustapippuria
vettä

Pilkoin sipulit ja kuullotin ne voissa. Lisäsin vielä reilun lurauksen öljyä ja lisäsin pikaisesti huuhtelemani linssit. Pyörittelin niitä hetken pannulla, lisäsin reilusti vettä ja kaikki loput mausteet. Annoin porista hetken ja hautua melko pitkään, ehkä 1,5 tuntia. Lopuksi tarkistin vielä suolan. Niin helppoa, niin hyvää.

Pikkujoulu

Minun perheessäni on aina vietetty pikkujoulua. Mikä tahansa joulunaluspäivä ei kelpaa pikkujoulun viettoon, vaan pikkujoulu on yhtä kuin virallinen pikkujoulu eli ensimmäistä adventtia edeltävä lauantai. Lapsuudenkodissani oli tapana antaa ensimmäiset joululahjat jo pikkujouluna, ja niiden tuojana oli alakerran kaapissa asuva tonttu.

Tänä vuonna vietimme kunnolla sekä pikkujoulua että ensimmäistä adventtia, ja meille tuli vielä vieraitakin molempina päivinä. Juhlien emännöinti on yksi parhaita asioita elämässä. Miellyttävänä sivutuotteena on, että koti on taas pitkästä, pitkästä aikaa varsin siisti. On ihanaa, kun ihmisiä on kylässä, on ihanaa laittaa tärkeille ihmisille ruokaa, ja vielä ihampaa on, kun ruoat onnistuvat. Tänä viikonloppuna pääsin taas sellaiseen ruoanlaittotilaan, jossa koko maailma unohtuu. Flowksi sitä kai nykypäivänä kutsutaan. 

Söimme seuraavia asioita: 

Pikkujoulumenu

Glögiä ja paahdettuja cashew-pähkinöitä

Lasagnea

Toffeeyllätystä

Adventtimenu

Glögiä ja loput eiliset pähkinät

Linssi-ruusukaalisalaattia ja uunilohta

Kanelilla ja kardemummalla maustettua suklaakakkua, mustikoita ja vadelmia

 

Pari reseptiä, on syytä merkitä muistiin:

Toffeeyllätys (on aivan suoraan Nigella Bites -kirjasta)

Kakku:

1,25 dl fariinisokeria
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1,25 dl täysmaitoa
1 muna
1 tl vaniljasokeria
50 g voisulaa
200 g taateleita pieninä paloina

Kastike:

2,5 dl fariinisokeria
25 g voita
5 dl kiehuvaa vettä

Sekoitin kuivat ja märät kakkuainekset ensin erillisissä astioissa ja sitten yhdistin. Kumosin koko komeuden voideltuun uunivuokaan (vuoan pitää olla n. 1,5 litran vetoinen vuoka). Ripottelin pinnalle kastikeainekset eli fariinisokerin ja voin pieninä nokareina. Sitten kaadoin koko komeuden päälle 5 dl kiehuvaa vettä ja laitoin 190-asteiseen uuniin 45 minuutiksi. Tänä viikonloppuna totesin, että resepti toimii hyvin myös laktoosittomana versiona.

Linssi-ruusukaalisalaatti (mukailtu Glorian ruoan ja viinin vastaavasta salaatista)

350 g ruusukaalia

2 dl vihreitä linssejä

1 punasipuli

2 valkosipulinkynttä

oliviiöljyä

balsamiviinietikkaa

2 kypsää avocadoa

Kastike:

4 rkl oliiviöljyä

2 tl sitruunamehua

loraus juoksevaa hunajaa

suolaa

pippuria

Pilkoin punasipulit ja tapoin ne (eli liotin niitä kylmässä vedessä ehkä puolisen tuntia), sitten laitoin ne marinoitumaan oliiviöljyn ja balsamiviinietikan seokseen. Ehkä tuntia myöhemmin pistin linssit kiehumaan. Leikkasin ruusukaalit ohuiksi viipaleiksi ja levitin ne uuninpellille. Hienonsin valkosipulit ja laitoin ne ruusukaalien seuraan pellille, kaadoin päälle kunnon lorauksen öljyä ja sekoitin hyvin. Paistoin 180-asteisessa uunissa 5 minuuttia, eli kunnes ruusukaalit olivat kypsiä mutta vielä kunnolla napakoita. Sekoitin kastikkeen omassa astiassaan, sitten sekoitin kaiken isossa kulhossa. Oikein, oikein hyvää. 

Nyt on melkoisen onnellinen olo.

Konsertti ja kurpitsapaistos

Täti kävi tänään konsertissa. Kyllä osaakin tehdä musiikki ihmiselle hyvää.

Konsertin jälkeen söin sunnuntaina laittamaani paistosta, jossa oli kurpitsaa, linssejä ja fetaa. Se oli hyvää sunnuntainakin, mutta nyt se oli ehtinyt muhia täydelliseksi. Sen kaverina oli tällä kertaa mehustettua punakaalia. Kokonaisuus oli aika lailla täydellinen.

Tein ruoan näin:

Pistin 2 dl vihreitä linssejä suolaveteen keittymään. Sitten ryhdyin puhdistamaan butternut-kurpitsaa. Totesin, että tämä olisi pitänyt tehdä ensin, sillä butternut-kurpitsa on aika sitkeä puhdistettava ja puiseva leikattava. Paistoin kurpitsaa öljyn ja voin seoksessa pannulla, kunnes se oli kypsää ja linssit olivat ehtineet sekä keittyä kypsiksi että jäähtyä huoneenlämpöisiksi. Sekoitin kurpitsan ja linssit pannulla ja murustelin vielä fetaa päälle.

Mehustettu punakaali taas syntyi niin, että suikaloin kaalin ohuen ohueksi. Laitoin astiaan sen kaveriksi öljyä etikkaa, suolaa ja kuivattua basilikaa ja vielä vähän vettäkin. Sitten annoin mehustua vuorokauden. Ihan toimivaa, ja kurpitsapaistoksen toverina ihanaa, mutta kehittämisen varaa on vielä.