tiistai 19. tammikuuta 2016

Kurkumajuomaa!

Pitkin viime syksyä korviini kantautui useammastakin suunnasta huhuja kurkuman ihmeellisistä terveysvaikutuksista. Monet kertoivat sekoittavansa kurkumaa maitoon tai kasvimaitoon ja juovansa sitä päivittäin ja flunssan sattuessa useamman kerran päivässä, ja troppi kuulemma toimi loistavasti. Kurkuman hyödyistä rohdoksena vaikuttaisi olevan jopa jonkin sortin tieteellistäkin näyttöä.*

Kuitenkin vasta ystäväni Vapuri huomasi kertoa, että niin kutsuttua kurkumalattea kannattaa juoda ihan vain siksi, että se maistuu tavattoman hyvältä. Minun on vaikea motivoitua tekemään oikeastaan mitään pelkän väitetyn terveellisyyden vuoksi, mutta hyvät reseptit ovatkin aivan toinen juttu.

Satuin sopivasti sairastumaan flunssaan, joten ajankohta ensimmäisen kurkumajuomani kokeilemiselle oli mitä otollisin. Kävi ilmi, että kurkumajuoma on niin tavattoman herkullista, että joisin sitä silloin tällöin, vaikka se olisi tutkitusti epäterveellistäkin.

Valpurilta saamani resepti kuuluu näin:

1,2 dl kauramaitoa (tai muuta kasvimaitoa)
1 tl kurkumaa
0,5 tl kanelia
hunajaa
vanilijaa myllystä
nokare kookosöljyä

Sovelsin reseptiä heti hiukan, sillä minulla ei sattunut olemaan kanelia muussa muodossa kuin tankoina.  Laitoin maitooni kaksi kanelitankoa, mikä tuntuisi toimivan lopputuloksen perusteella oikein hyvin.

Sulatin kookosöljyn kattilassa ja laitoin perään kurkuman, jonka annoin hiukan lämmetä öljyssä. Heitin perään kaikki muut ainesosat  ja lämmitin juoman kuumaksi, mutten aivan kiehuvaksi.

Kurkumamaito yllätti jumalaisen maukunsa lisäksi myös välittömillä terveysvaikutuksillaan. Se rauhoitti tehokkaasti kipeää kurkkua rauhotti yskää.

Lopuksi sisältövaroitus: luvassa ruumiintoimintoja!

Juoma myös värjäsi räkäni sekä kurkustani kohoavan sitkeän liman iloisen keltaiseksi, mikä virkisti mieltäni ja ilostutti minua suuresti.

* Terveysinfo.fi-sivusto ei ole minulle ennestään tuttu, eikä minulla ole minkäänlaisia takeita sen luotettavuudesta, saati sitten lähdeluettelon tieteellisestä uskottavuudesta.




tiistai 5. tammikuuta 2016

Niin virkistävä ja terveellinen

Olen inhonnut talvea koko olemuksellani vuodesta 1997. Tuona pahamaineisena pakkasvuonna olin 11-vuotias ja muutin vanhempieni kanssa Suomeen Belgiasta, jossa olin viettänyt suurimman osan elämästäni siihen asti. Muutto lamasta hiljalleen toipuvaan Suomeen oli muutenkin rankka, mutta talvet 1997-1998 ja 1998-1999 kuukausia jatkuneine kovine pakkasineen meinasivat tehdä minusta selvän. Muistan vieläkin, miten räkä ja kyyneleet jäätyivät naamalle kouluaamuina.

Ennen noita kamalia vuosia pidin talvesta siinä missä muistakin vuodenajoista. Kotona Belgiassa talvi tarkoitti käytännössä joulukuuta ja tammikuuta. Silloin satoi vettä vielä enemmän kuin tavallista, ja lämpötila saattoi väliaikaisesti laskea jopa pakkasen puolelle. Joskus tuli vähän lunta, tiet muuttuivat luistinradoiksi eikä kenenkään tarvinnut mennä kouluun, koska yhdessäkään autossa ei ollut talvirenkaita. Lapsuudessani talvi tarkoitti ennen kaikkea joulua, takkatulta, villasukkia ja lyhyitä matkoja Suomeen ja muihin oikeisiin talvipaikkoihin, kuten Alpeille. Helmikuuhun mennessä talvi oli ohi, terassit avattiin ja kukkapenkit alkoivat puskea krookuksia ja tulppaaneita.

Lukioikäisenä päätin ryhtyä pitämään talvesta. Yritin jopa opetella kunnolla hiihtämään ja luistelemaan. Luin Tove Janssonin Taikatalvea uudelleen ja uudelleen. Kuten aina tällaisten valheellisten päätösten kanssa käy, tämäkin teeskentely kääntyi lopulta itseään vastaan ja vain pahensi tilannetta. Aina nytkin loppusyksystä päässäni kaikuvat eräänkin hemulin sanat siitä, miten talvi on ihanan virkistävä ja terveellinen. Hytisen inhosta ja rukoilen, että ensilumi tulisi myöhään.

Siksi onkin hyvin kummallista, että tänä vuonna talvi onkin tuntunut hyvältä. Tänään vedin leveästi hymyillen toppahousut jalkaan ja ihastelin kadulla kävellessäni sitä, miltä -19-asteinen ilma tuntuu nenässä. En tiedä, mitä minulle on tapahtunut. Onko jokin osa kotoutumisprosessiani tullut valmiiksi nyt, liki kahdenkymmenen Suomessa asutun vuoden jälkeen?