Silittämisestä

Olen pitkästä aikaa päässyt taas kunnolla vaatteiden silittämisen makuun. Hyvin monta vuotta kului niin, ettei silityskorini tyhjentynyt lähes koskaan kokonaan – silitin siitä ehkä päällimmäiset, jos joskus jaksoin. Ei oikein ollut mitään päällepantavaa.

Nyt asiaan on tullut muutos:  jo useamman viikon olen odottanut, että saan pestyä pyykkiä, jotta saisin taas silittää. Tänään minulla oli aivan kamala päivä töissä, jonka jälkeen en jaksanut mitään, en siis niin mitään. Mutta äkkiä alkoi tehdä mieli silittää, ja siispä silitin. Kun silitettävä loppui, ompelin – muun muassa irronneita nappeja – ensimmäistä kertaa noin neljään vuoteen. Silittäessä tuli itku, ja sen myötä paljon parempi olo. Nyt minulla on taas silitettävää, sillä ommellut vaatteet pitää vielä silittää. Ihanaa. 

Sitä silittäminen juuri on, ihanaa. Vaatteiden, kissojen, koirien, ihmisten selkien silittäminen. Kyllä te tiedätte. Silittäminen tutkitusti laskee verenpainettakin, kuulemma jopa vaatteiden silittäminen, niilläkin, jotka eivät pidä silittämisestä. 

Kahden viime vuoden ajan olen käyttänyt itseäni psykoterapiassa, ja yhdessä vaiheessa mainio terapeuttini käski minun silittää oikealla kädelläni vasenta kättäni muutaman minuutin ajan päivittäin. Suosittelen, se tekee hyvää.

Maailma olisi paljon parempi paikka, jos kaikki muistaisivat silittää säännöllisesti. 

Kuva on napattu (oikein luvan kanssa) ihanan kälyni Facebook-sivulta.