Olen aivan pian lähdössä melko pitkälle matkalle: jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, vietän seuraavat 3 viikkoa Marissa opiskellen marin kieltä. Mari sijaitsee siinä osassa Keski-Venäjää, jossa Volga tekee suuren mutkansa, eli samoilla seuduilla, joilla suomalais-ugrilaisten kielten alkukodin pitkään arveltiin sijainneen. Pääasiallinen syyni matkustaa Mariin on tietenkin se, että kaimoihin on aina mukava tutustua.
Aina matkalle lähtiessäni löydän itseni pohtimasta kaikkea, mitä matkalla voi sattua, ja erityisesti sitä mahdollisuutta, etten koskaan palaisikaan kotiin. Tiedän, etten ole missään nimessä ainoa, joka pitää kotimaasta poistumista vaarallisena. Matkakohteesta toki riippuu, miten paljon vaarallisemmaksi elämä matkalla todellisuudessa muuttuu, mutta perusasia on kuitenkin tämä: tapaturmat, sairaudet ja muut ikävyydet ovat mahdollisia missä ja milloin vain, ja jokainen meistä on joka hetki vaarassa heittää henkensä. En tiedä mitään yhtä raskasta ja yhtä lohdullista kuin tämä viimeisenä mainitsemani seikka.
Muslimeilla on tapana sanoa joka kerta tulevaisuudesta puhuessaan perään inshallah, 'jos luoja suo'. Tapa ei ole yhtään hullumpi. Arjessa olisi hyvä olla säännöllisiä muistuksia siitä, mitä tulee yleensä ajateleeksi vain matkojen ja muiden irtiottojen yhteydessä: ihmisen tulevaisuus on viime kädessä riippuvainen aivan muusta kuin ihmisestä itsestään. Tämä on asia, jonka minä unohdan hyvin helposti.
Matkalle lähteminen on eräänlainen luopumisharjoitus, varsinkin silloin, kun lähtee ennestään tuntemattomaan paikkaan yhtään pidemmäksi aikaa, niin kuin minä nyt aion tehdä. Kuten hyvin tunnettua on, jos mielii saada, on päästettävä irti. Tämä elämän perusviisaus konkretisoituu matkustamisessa melko poikkeuksellisella tavalla: jokainen matkalle lähtijä tietää, että matkalle päästäkseen on päästettävä irti tutusta, totutusta ja niiden luomasta turvallisuuden harhasta. Toisin kuin monessa muussa irti päästämistä vaativassa tilanteessa, matkustamisessa irti päästämisestä saatava palkinto on näkyvillä jo ennen sen vaatimaa irtiottoa. Matkalle lähteminen on siis eräänlainen irti päästämisen ja saamisen kevytversio, kuivaharjoitus, jossa tietää jo ennen irti päästämistään jotain siitä, mitä tilalle on tulossa. Katsotaan, miten tällä kertaa käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti