Pirkko Saision kielessä on hyvin tunnistettava rytmi, sellainen, joka jää soimaan päähän ja joka alkaa helposti tahdittaa omiakin ajatuksia ja puheita. Nytkin pitää olla varoivainen, ettei ala vahingossa kirjoittaa saisioksi.
Olin aiemmin lukenut Saisiolta vain Kainin tyttären, joka on paljon nuorempi ja raaempi kirja kuin tämä Punainen erokirja. Erokirjassa on kaikesta intensiivisyydestä ja rankkuudesta huolimatta paljon rauhaa, seesteisyyttä ja lempeää itseironiaa, joka Kainin tyttärestä tuntui puuttuvan kokonaan. Tykkäsin.
Punainen erokirja on ilmeisen omaelämäkerrallinen: kertojahahmon nimi on Pirkko Saisio, jolla on elämänkumppani Honksu ja menneisyyden rakastettu Havva, joka lähtee pois, kun kertojalle syntyy Sunnuntailapsi, ja ensirakkaus nimeltä Klovninsilmäinen, joka kehottaa hakemaan ylioppilasteatteriin. Sitten on vielä Bertolt Brecht, joka vastaa rukouksiin, kun Jumala on hiljaa.
Kirjan takakannessa lukee, että se kertoo seksuaalisen identiteetin ja kirjailijuuden löytämisestä, ja kertoihan tuo niistäkin. Mutta seksuaalinen identiteetti ja kirjoittaminen olivat enemmänkin kaiken muun taustalla, vähän samalla tavalla kuin 1970-luvun vasemmistotaiteilijoiden Helsinki, vallankumousaatteet ja Seta. Enemmänkin Punainen erokirja kertoi rakkaudesta, siitä, miten "Kaikkeen tottuu, rakastamiseen ei."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti