Kimalaisen hunajassa Seppälä kirjoittaa Camus’stä ja myös
lainaa tätä pitkät pätkät. On pitkä aika siitä, kun viimeksi luin Camus’tä, mutta
jos muistikuvani vastaa millään tavalla todellisuutta, niin Seppälän ja Camus’n
tavoissa ajatella ja kirjoittaa on hyvin
paljon samaa. Kirkasta, terävää, jotenkin kovaakin tekstiä, ja kuitenkin niin
empaattista, oivaltavaa ja aivan yksinkertaisesti totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti