Marin kielestä

Olen aivan rakastunut marin kieleen. Pelkään pahoin, ettei tämä ole viimeinen kesä, kun minulla ja Juhalla on mahat marilaisesta majoneesista sekaisin Joškar-Olassa kesäaikaan. Marissa on paljon ö:tä ja y:tä ja erilaisia suhisevia s-äänteitä, ja erityisesti ihanan opettajamme Aljonan puhumana se kuulostaa eksoottiselta ja kotoisalta yhtä aikaa. Ja niin kauniilta!

Marissa on suomea osaavalle varsin paljon tuttuja sanoja: me on me, te on te, ja monet sanat paljastuvat tutuiksi pienellä päättelemisellä. Esimerkiksi olla-verbin taivutus kuulostaa hiukan siltä, kuin suomea ensimmäistä kertaa opiskeleva henkilö yrittäisi taivuttaa suomen olla-verbiä: möj olem, töj ulet, tudo uleš, me ulena, te uleda, nuno ulet*. Kokeile lukea ääneen, niin huomaat.

* Tässä yksinkertaistin hieman, ja merkkasin ö:llä äännettä, joka kirjoitetaan kyrillisillä ы: minä on mariksi мый, joka ei siis ole sama kuin venäjän taka-i eli, ы, vaan redusoitunut keskivokaali, joka kuulostaa minun korvaani milloin miltäkin, tässä tapauksessa aika pitkälti suomen ö:ltä hieman löysänlaiskasti äännettynä.