Kuitenkin vasta kaadettuani päälleni puoli litraa hyvin
vetistä kosteusvoidetta juuri nukkumaanmenon hetkellä tajusin,
että se pieni piilolinssien riisumisesta varoittava ääni päässäni oli paitsi
kuuntelemisen arvoinen, myös juuri se, jota intuitioksi kutsutaan. Minulla oli tiedossani
kaikki faktat: vahva
läikyttämistaipumukseni, varsin epäkäytännöllinen likinäköni sekä täydellinen
tietämättömyyteni silmälasieni sijainnista. En silti tietoisesti pystynyt
päättelemään, että kosteusvoide kannattaa levittää ennen piilolinssien
riisumista. Tehtävään tarvittiin alitajuntaa.
En ole tätä ennen ymmärtänyt, että aivan sama mekanismi on
käynnissä silloin, kun ostan asuntoa tai valitsen kahden houkuttelevan
työpaikan välillä – että kaikki päätökseen vaikuttavat tosiasiat ovat jo päätöksentekohetkellä
saatavilla, mutta päättelyketju on jotain alitajuista, automaattista ja usein
myös tietoisen mielen ulottumattomissa.
Toki on myös ennakkoaavistuksia, tunteita ja tuntemuksia,
jotka ohjaavat suuntaan tai toiseen. Enää en kuitenkaan kutsuisi niitä intuitioksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti