lauantai 5. tammikuuta 2013

Sipulikeitto


Tänään oli korkea aika tehdä talvikauden ensimmäinen sipulikeitto. Siinä se nyt porisee liedellä ja saa porista vielä pari, ehkä kolmekin tuntia. Mitä pidempään sipulikeittoa hauduttelee, sitä parempaa siitä tulee, ja mikä tärkeintä, sitä paremmin maha osaa ottaa sen vastaan. Kyllä te tiedätte, miten sipulikeiton kanssa käy, jos ei malta hauduttaa.   

 Kattilaan meni:

paljon sipulia 
muutama kynsi valkosipulia 
öljyä
n. 2,5 litraa kasvislientä
2 laakerinlehteä
maustepippuria
mustapippuria
meiramia
sellerinsiemeniä
suolaa

Kun on muuten valmista, sinne menee vielä:

kunnon loraus ruoanlaittobrandya
samanlainen loraus valkoviiniä
hieman etikkaa


Viipaloin sipulit ja valkosipulit tällä kertaa monitoimikoneella ja pistin pannuun paistumaan öljyssä. On hyvin tyydyttävää surrutella pitkä pilkkomistyö monitoimikoneella muutamassa minuutissa, mutta toisaalta niiden muutaman minuutin jälkeen on jotenkin nolo olo (onko tyydytys liian nopea?). Myöskään lopputulos ei ole koskaan yhtä tyydyttävä kuin käsin pilkkoessa. Toisaalta on mukavaa voida tehdä sipulikeittoa niin, ettei tarvitse itkeä keittiössä noin tunnin ajan. Minulla kun aina tulee sipuli-itkuista surullinen olo, ja kun sipulikeiton kanssa joutuu itkemään niin pitkään, niin oikea itku tulee vääjäämättä. Ei ihme, että sipukeitto tuntuu usein aika isolta urakalta, ja olisihan se käsin pilkkoessa sitä ilman itkujakin.

Kun sipulit olivat kuullottuneet, tajusin, että kasvisliemi oli päässyt loppumaan. Kauhistus! Onneksi pakastimessani kuitenkin oli varsin täysi liemilaatikko, ja äkkiäkös sitä nyt yhden kasvisliemen keittää. Oikeasti – aikaa menee noin 5–10 minuuttia, jos kasvikset ovat pieninä paloina, niin kuin ne liemilaatikossa tuppaavat aina olemaan. Tällä kertaa en kuitenkaan ottanut mehulinkoani esiin, vaan laitoin surulliset vihannekset suoraan biojätteeseen.

Tehtyäni liemen sipuleista oli jäljellä enää pieni, hieman ruskistunut möntti kattilan pohjalla, jonka päälle sitten kaadoin kasvisliemen. Lisäsin mausteet, ja siellä se nyt muhii.   






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti