sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Loma

Ennen lomaa tavallisesti kuvittelen, että lomalla on loputtomasti aikaa ja että lomalla ehtii tehdä kaikenlaista. Kuitenkaan käytännössä en yleensä ehdi lomalla tehdä juuri mitään muuta kuin vain olla. Tämänkin ehdin vain, jos annan itseni olla. Niin tälläkin lomalla.

Yhden päivän aikana ehdin nukkua, herätä, syödä, olla hetken, syödä taas ja mennä nukkumaan. Onko siis ihmekään, että arkena aika tuntuu niin usein loppuvan kesken? 

Arkena tapaan ihmettellä, miten vähän ehdin yhden päivän aikana tehdä. Tällä hetkellä ihmettelen, miten ylipäänsä ehdin tehdä mitään. Pelkkä oleminenkin riittää täyttämään päivät niin hyvin.

lauantai 22. joulukuuta 2012

Julie & Julia

Kerrankin kirja, jonka tiesi lukemattakin kelpaavan arjesta pakenemiseen mitä loistavimmin, ja oikeassahan minä toki olin.

Olen tutustunut Julia Childiin, Julia Powelliin ja Mastering the Art of French Cooking -kirjaan aivan sekalaisessa järjestyksessä. Ennen elokuvaa ei muistaakseni ollut kuullut yhdestäkään. Elokuvan katsottuani luin Julia Childin ihastuttavan elämäkerran My Life in France, minkä jälkeen ostin keittokirjan ja luin sen kannesta kanteen sekä toki myös katsoin elokuvan uudelleen. Nyt sitten luin tuon Julie Powellin kirjan, minkä jälkeen luin jonkin verran blogia, josta Powellin kirjoittajanura alkoi. Lisäksi karkoitin vihdoin päästäni Meryl Streepin katsomalla Julia Child -kokkausvideoita youtuben ihmemaassa.

Järjestys oli minulle oikein sopiva. Mitä todennäköisimmin en olisi jaksanut antaa Julie Powellin henkilöhahmolle yhtään arvoa, jos olisin lukenut My Life in Francen ennen elokuvan katsomista. Ennen elämäkertaa taas tuskin olisin jaksanut syventyä vanhaan, mustavalkoiseen keittokirjaan kovinkaan perusteellisesti. Ja niin edelleen.

Hieman harmillista on, etten oikeastaan juurikaan pidä tuosta Julie Powellin blogista. Kirjasta pidin oikein paljon, mutta blogista harmillisesti välittyy suorittamisen ja näyttämisen tarve ennemmin kuin ruoanlaiton ja syömisen ilo.

Suosikkikohtani kirjassa tällä lukukerralla oli kohta, jossa Powell kertoo, miksi maksa on kaikista ruoista seksikkäin. Suosittelen.

Äitini taatelikakkuresepti

Sain äidiltäni tänään hänen taatelikakkureseptinsä. Maailman paras taatelikakku syntyy näin:

175g taateleita
2dl vettä
200g sokeria
200g voita
2 munaa
1dl kermaviiliä
4dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjahetta
1 tl soodaa
1/2 tl vanilliinisokeria

Taatelit ja sokeri keitetään 20 min. Jäähtyneseen seokseen lisätään kananmunat ja pehmeä voi hyvin vatkaten. Lisätään kermaviili. Lopuksi lisätään jauhot, joihin on sekoitettu loput kuivat aineet.
Paistetaan 175 asteessa noin tunti.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Aamiainen



Aamiainen saattaa hyvin olla suosikkiateriani kaikista. Toisaalta tykkään myös päivällisestä, illallisesta ja lounaasta, ja toinen aamiainen on usein vielä ensimmäistäkin parempi. 

Tänään söin seuraavanlaista sekoitusta, salaattiko se sitten lienee? Varsinainen oivallus tässä oli sekoittaa joukkoon reilusti kanelia, toimii varmasti muulloinkin kuin näin joulun alla.


 


0,5 litraa pakastevadelmia
1 banaani
reilu desi liotettuja manteleita
1 rkl kanelia
juoksevaa hunajaa

torstai 13. joulukuuta 2012

Mantelipesto

yön yli liotettuja manteleita (noin 1/2 desiä)
1 valkosipulinkynsi
reilu loraus oliiviöljyä
ripaus suolaa
3 ruokalusikallista sulatettua pakastepinaattia

Pistin kaikki ainekset monitoimikoneessa sekaisin ja söin pastan kanssa.

Les nuits blanches

Yksi suurimmista huveistani on lukea hyvä kirja loppuun keskellä yötä. Kuitenkin vähemmän miellyttävää on, että tähän usein vaaditaan – ja tästä usein seuraa – uneton yö.

Minulla on kaksijakoinen suhde unettomuuteeni. Joskus se on hyvin hankala asia, joskus vain hieman arkielämää haittaava ja kiusallinen. Toisaalta milloinkaan muulloin ei saa sellaista rauhan tunnetta, jonka voi kokea keskellä yötä yksin hereillä. Maailma on ihan hiljaa ja ajatuksilla on tilaa poukkoilla mihin hyvänsä. 

Paras tapa saada unta on tietenkin olla yrittämättä, mihin sisältyy monia kiusauksia. Nukahtamisen kannalta paras tapa olla yrittämättä on nimittäin maata sängyssä rauhassa yrittämättä nukahtaa, mutta sehän on vaikeaa. Juuri silloin yleensä pälkähtää päähän kaikenlaista. Toinen tapa on lukea jotain unettavaa, mutta kuten tässä blogissa on aiemmin ollut puhettakin, harvat kirjat unettavat riittävästi. Kolmas vaihtoehto on käytännössä luopua nukkumisen ajatuksesta täysin: ryhtyä tekemään töitä, kirjoittamaan tai lukemaan jotain, josta on jäljellä noin 80 sivua ja joka ei ole lainkaan unettavaa. Tietokoneen avaaminen on myös erittäin huono idea, jos haluaisi vielä nukkua. 

Tällä kertaa toteutin edellä mainituista kolme: avasin koneen, kirjoitin ja luin Jane Austenin Emman lähes loppuun. Seurauksena oli maaninen innostus, väsynyt loppuviikko ja vielä vähän seuraavaakin. Toisaalta, kyllähän se oli sen arvoista, helposti.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Arkiversio adventtisalaatista



Ruusukaalia ja avokadoa oli vielä jäljellä, joten tein yhden hengen pikaversion sunnuntaisesta salaatista tänään. Toimii, mutta advent-tiversion uunissa paahdettu ruusukaali on ehdottomasti uunin lämmit-tämisen väärti - maut tulevat ihan eri tavalla esiin. Toisaalta höyryttäminen on toki terveellisempää, ekologisempaa ja monin verroin nopeampaa, eivätkä höyrytetyt ruusukaalitkaan hullumpia ole. Molemmissa versioissa on ensiarvoisen tärkeää malttaa jättää ruusu-kaalit riittävän napakoiksi, sillä juuri mikään ei ole surullisempaa kuin ylikypsä ruusukaali.

n. 200 g ruusukaalia
puolikas avokado
murskattuja cashewpähkinöitä
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
balsamiviinietikkaa
hunajaa

Kuorin ruusukaalit ja viipaloin ne ohuen ohuiksi. Kastikkeen tein muuten samoin mittasuhtein kuin adventtiversiossa, mutta korvasin sitruunamehun balsamiviinietikalla ja vähensin hieman hunajan määrää. Puristin kastikkeeseen vielä yhden valkosipulinkynnen korvaamaan adventtiversion uunissa paahdettua valkosipulia.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Pikkujoulu



Minun perheessäni on aina vietetty pikkujoulua. Mikä tahansa joulunaluspäivä ei kelpaa pikkujoulun viettoon, vaan pikkujoulu on yhtä kuin virallinen pikkujoulu eli ensimmäistä adventtia edeltävä lauantai. Lapsuudenkodissani oli tapana antaa ensimmäiset joululahjat jo pikkujouluna, ja niiden tuojana oli alakerran kaapissa asuva tonttu.

Tänä vuonna vietimme kunnolla sekä pikkujoulua että ensimmäistä adventtia, ja meille tuli vielä vieraitakin molempina päivinä. Juhlien emännöinti on yksi parhaita asioita elämässä. Miellyttävänä sivutuotteena on, että koti on taas pitkästä, pitkästä aikaa varsin siisti. On ihanaa, kun ihmisiä on kylässä, on ihanaa laittaa tärkeille ihmisille ruokaa, ja vielä ihampaa on, kun ruoat onnistuvat. Tänä viikonloppuna pääsin taas sellaiseen ruoanlaittotilaan, jossa koko maailma unohtuu. Flowksi sitä kai nykypäivänä kutsutaan. 

Söimme seuraavia asioita: 

Pikkujoulumenu

Glögiä ja paahdettuja cashew-pähkinöitä
Lasagnea
Toffeeyllätystä

Adventtimenu

Glögiä ja loput eiliset pähkinät
Linssi-ruusukaalisalaattia ja uunilohta
Kanelilla ja kardemummalla maustettua suklaakakkua, mustikoita ja vadelmia
 
Pari reseptiä, on syytä merkitä muistiin:

Toffeeyllätys (on aivan suoraan Nigella Bites -kirjasta)

Kakku:

1,25 dl fariinisokeria
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1,25 dl täysmaitoa
1 muna
1 tl vaniljasokeria
50 g voisulaa
200 g taateleita pieninä paloina

Kastike:

2,5 dl fariinisokeria
25 g voita
5 dl kiehuvaa vettä

Sekoitin kuivat ja märät kakkuainekset ensin erillisissä astioissa ja sitten yhdistin. Kumosin koko komeuden voideltuun uunivuokaan (vuoan pitää olla n. 1,5 litran vetoinen vuoka). Ripottelin pinnalle kastikeainekset eli fariinisokerin ja voin pieninä nokareina. Sitten kaadoin koko komeuden päälle 5 dl kiehuvaa vettä ja laitoin 190-asteiseen uuniin 45 minuutiksi. Tänä viikonloppuna totesin, että resepti toimii hyvin myös laktoosittomana versiona.

Linssi-ruusukaalisalaatti (mukailtu Glorian ruoan ja viinin vastaavasta salaatista)

350 g ruusukaalia
2 dl vihreitä linssejä
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
oliviiöljyä
balsamiviinietikkaa
2 kypsää avocadoa

Kastike:

4 rkl oliiviöljyä
2 tl sitruunamehua
loraus juoksevaa hunajaa
suolaa
pippuria

Pilkoin punasipulit ja tapoin ne (eli liotin niitä kylmässä vedessä ehkä puolisen tuntia), sitten laitoin ne marinoitumaan oliiviöljyn ja balsamiviinietikan seokseen. Ehkä tuntia myöhemmin pistin linssit kiehumaan. Leikkasin ruusukaalit ohuiksi viipaleiksi ja levitin ne uuninpellille. Hienonsin valkosipulit ja laitoin ne ruusukaalien seuraan pellille, kaadoin päälle kunnon lorauksen öljyä ja sekoitin hyvin. Paistoin 180-asteisessa uunissa 5 minuuttia, eli kunnes ruusukaalit olivat kypsiä mutta vielä kunnolla napakoita. Sekoitin kastikkeen omassa astiassaan, sitten sekoitin kaiken isossa kulhossa. Oikein, oikein hyvää. 

Nyt on melkoisen onnellinen olo.