keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Master Chef!

Rakastan tosi-tv:tä. Tosin jaksan katsoa ainoastaan niitä ohjelmia, joissa kilpaillaan jossain lajissa, johon kilpailijat suhtautuvat toinen toistaan intohimoisemmin. Tätä tosi-tv:n alalajia varmaankin kutsutaan aivan omalla nimellään, mutten tiedä, mikä se on. Kaikki Idolsista Huippiksen kautta Muodin huipulle käy, mutta ehdottomia suosikkejani ovat tietysti sellaiset ohjelmat, joissa kilpaillaan ruoanlaitossa. Ja (so you think you can) Dance! Master Chef on kivempi kuin Top Chef, koska siinä aivan tavalliset ihmiset pääsevät toteuttamaan Salaisia Intohimojaan ja Suuria Unelmiaan ja aloittamaan Uuden Elämän. Toisaalta Top Chefissä on Pipsa Hurmerinta ja parempaa ruokaa, joten en aina ole aivan varma.

Odotin siis kovasti eilen alkanutta Suomen Master Chefin kolmatta kautta, ja aika kiva se olikin, vaikka olo jäi jotenkin, no, nälkäiseksi. En päässyt oikein vielä mukaan enkä edes liikuttunut, vaikka ensimmäiset kaksi (!) kilpailijaa joutui jo lähtemään. Yleensä liikutun aina, mutta nyt en kerta kaikkiaan ehtinyt kiinnostua tarpeeksi. Erityisen pettynyt olin siihen, että kilpailijat päästettiin saman tien peuran ja hummerin kimppuun, hummeri oli valmiiksi kypsää ja melkein kaikki tuntuivat tekevän suklaafondanttia jälkiruoaksi. Mutta kilpailijat vaikuttivat varsin taitavilta, mikä on tietysti aina hyvä. Jää siis vielä nähtäväksi, mitä ja ketä uusi kausi vielä tuo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti