Olen ollut nyt reilun viikon sairaslomalla vahan ystäväni uupumuksen takia, ja nyt alan huomata selviä toimpumisen merkkejä. Olen nyt laittanut ruokaa kolmena peräkkäisenä päivänä ja saanut jopa keittiön siivottua. Tänään jopa kehittelin varsin toimivan reseptin, tai oikeastaan parikin. Keittiö on edelleen aivan sekaisin, mutta mitä siitä. Minä tein canneloneja!
Lohi- ja sienicannelonit kapriskastikkeessa
Lohitäyte:
n. 300 grammaa lämminsavulohta
1 raaka kananmuna
loraus kermaa
mustapippuria
Laitoin kaikki ainekset sekaisin monitoimikoneessa.
Sienitäyte:
1 sipuli
tölkillinen (olisiko ollut 200 grammaa) sekasieniä (rouskuja, tatteja ja herkkusieniä)
mustapippuria
1 pieni, kypsä peruna
1 muna
loraus kermaa
voita
Silppusin sipulin ja kuullotin sen pannulla voissa. Lisäsin sienet hetkeksi. Pistin kaikki ainekset monitoimikoneessa sekaisin.
Kapriskastike
Tein tavallisen valkokastikkeen (n. 70 grammaa voita, reilut 2 ruokalusikallista vehnäjauhoja, 7 desilitraa maitoa) ja lisäsin lopuksi purkillisen kapriksia.
Täytin cannelonit ja ladoin ne voideltuun uunivuokaan. Kaadoin päälle kastikkeen, raastoin pinnalle hieman grana padana -juustoa ja paistoin uunissa 225 asteessa puolen tunnin ajan.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lohi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lohi. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 27. lokakuuta 2013
tiistai 14. toukokuuta 2013
Arkiluksusta
Varsinkin vähän väsyneempänä ja kiireisempänä aikana tulee helposti unohdettua, että ihan tavallisena arki-iltana voi syödä muutakin kuin pastaa. Meillä syödään hyvin paljon pastaa.
Tänään olin reipas ja laitoin meille lohta, persiljaperunoita, timjamiporkkanoita, tartarkastiketta ja salaattia. Siihen meni tasan perunoiden keittämiseen kuluva aika. Olin pilkkonut perunat hyvin pieniksi ennen keittämistä, sillä halusin ruokaa nopeasti.
Näin se kävi:
1. Laitoin kokonaisen lohifileen uunivuokaan ja ripottelin päälle suolaa. Pistin uunin lämpiämään 180 asteeseen.
2. Pesin ja pilkoin perunat ja porkkanat. Pistin perunat liedelle höyrytyskattilaan.
3. Pistin lohen uuniin.
4. Tein tartarkastikkeen sekoittamalla kaupasta ostamaani majoneesiin pilkottua paprikaa, suolakurkkua, tuoretta persiljaa ja sitruunamehua. (Kun ostaa kaupasta majoneesia, on tärkeä varmistaa, että se koostuu pääasiassa rasvasta ja munasta. Millään muulla ei voi olla mitään tekemistä majoneesin kanssa, vaikka kaiken maailman hyytelöidyt vedet itseään majoneesiksi kutsuvatkin.)
5. Laitoin porkkanat pannuun, jossa oli myös oliiviöljyä ja voita. Kun porkkanat olivat kypsiä (eli yhä mukavan napakoita), maustoin tuoreella timjamilla, suolalla ja hunajalla.
6. Otin perunat liedeltä ja sekoitin niihin tuoretta persiljaa.
7. Otin lohen uunista.
8. Söin.
Tänään olin reipas ja laitoin meille lohta, persiljaperunoita, timjamiporkkanoita, tartarkastiketta ja salaattia. Siihen meni tasan perunoiden keittämiseen kuluva aika. Olin pilkkonut perunat hyvin pieniksi ennen keittämistä, sillä halusin ruokaa nopeasti.
Näin se kävi:
1. Laitoin kokonaisen lohifileen uunivuokaan ja ripottelin päälle suolaa. Pistin uunin lämpiämään 180 asteeseen.
2. Pesin ja pilkoin perunat ja porkkanat. Pistin perunat liedelle höyrytyskattilaan.
3. Pistin lohen uuniin.
4. Tein tartarkastikkeen sekoittamalla kaupasta ostamaani majoneesiin pilkottua paprikaa, suolakurkkua, tuoretta persiljaa ja sitruunamehua. (Kun ostaa kaupasta majoneesia, on tärkeä varmistaa, että se koostuu pääasiassa rasvasta ja munasta. Millään muulla ei voi olla mitään tekemistä majoneesin kanssa, vaikka kaiken maailman hyytelöidyt vedet itseään majoneesiksi kutsuvatkin.)
5. Laitoin porkkanat pannuun, jossa oli myös oliiviöljyä ja voita. Kun porkkanat olivat kypsiä (eli yhä mukavan napakoita), maustoin tuoreella timjamilla, suolalla ja hunajalla.
6. Otin perunat liedeltä ja sekoitin niihin tuoretta persiljaa.
7. Otin lohen uunista.
8. Söin.
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Jäähyväiset blinikaudelle
Ensimmäiset kalliit ja kärsineen näköiset espanjalaisparsat ovat kaupoissa, hurraa! Kohta on siis parsa-aika ja kevät. Silloin toivottavasti kirjoitan tänne, miten hollandaise tällä kertaa onnistui, ellen sitten keskity soittamaan kitaraa ja juomaan kaljaa.
Eurooppalainen parsa tarkoittaa tietysti myös sitä, että niin sanottu blinikausi eli kevättalvi on lopullisesti ohi. Ravintolat ovat kai keksineet, että kevättalvi on bliniaikaa, kun ei ole oikein minkään sesonki. Syökäämme siis tattarilettuja. Oli miten oli, on aina mukavaa saada tekosyitä syödä blinejä, koska blinit ovat yksi suosikkiasioistani.
Olen tänä vuonna laittanut blinejä aika tavalla, ja etenkin blinivohveleita, koska meillä on nyt vohvelirauta. Vohveleita jaksaa paistaa melkein milloin vain (ihan milloin vain, jos taikina vain on valmis), blinejä paljon harvemmin. Idean sain tietenkin Henri Alénin reseptistä Helsingin sanomissa. Idea on minusta mainio, siksikin, että vohveleissa on niiden ienten kolojen ansiosta suuremi pinta-ala kuin blineissä, ja siksi enemmän rapsahtelevaa voissa ruskistunutta pintaa. Henri Alénin resepti ei kuitenkaan ollut minusta ihan oikeanlainen, joten muokkasin sitä hiukan. En oikein ymmärrä, miten en ole aiemmin tullut tallentaneeksi versiotani tänne, mutta tässä se nyt tulee:
Blinitaikina, toimii vohvelina tai lettuna
4 dl bulgarianjugurttia (tai kermaviiliä, piimäkin toiminee)
20 g hiivaa
3 tl sokeria
4 dl tattarijauhoja
2 keltuaista
2 valkuaista
2 dl maitoa
40 g voisulaa
sopivasti suolaa
sopivasti kuivattua tilliä
voita paistamiseen
Lämmitin kermaviilin varovasti kädenlämpöiseksi (kattilassa lämmittäminen on hauskempaa, mutta mikro ajaa saman asian oikein hyvin), lisäsin hiivan, sokerin ja puolet jauhoista. Annoin taikinan kohota ehkä tunnin. Alén sanoo, että 40 minuuttia riittää, ja epäilemättä riittääkin. Vaahdotin valkuaiset ja lämmitin maidon. Lisäsin taikinajuureen maidon, voisulan, keltuaiset, suolaa, tilliä ja loput jauhoista ja lopuksi vaahdotetut valkuaiset. Ensimmäisellä kerralla valkuaiset unohtuivat kulhoon, mikä oli harmi, mutta blineistä tuli silti tosi hyviä. Paista blinit.
Blinit eivät ehkä sovi parsan kanssa, mutta muuten niitä voi onneksi syödä muulloinkin kuin kevättalvella. Blinien kanssa tarjoilin tietysti smetanaa, suolakurkkuja, hunajaa ja mätiä, mutta erityisen ihastunut olen ollut niin ikään Alénin mätimoussen inspiroimaan maailman helpoimpaan lohimousseen, joka toimii blinien kanssa aivan järjettömän mainiosti.
Lohimousse
150-300 g jollain tavalla valmistettua (esim graavattua tai paistettua) lohta
mustapippuria
(suolaa lohesta riippuen)
(1 tl konjakkia)
2 dl smetanaa
Vatkasin smetanan monitoimikonessa kuohkeaksi, vaihdoin vatkainosan tilalle leikkuriosan ja lisäsin lohen ja mausteet ja pyöräytin tasaiseksi. Tadaa, valmista! Helpoin mousse ikinä!
Laitoin tätä monta kertaa, ja aina vähän erilaisesta lohesta (käytin mm. loimulohta, kylmäsavulohta, lämminsavulohta ja graavilohta), ja joka ikinen kerta tuli todella, todella hyvää. Konjakki sopii erityisesti graavilohiversioon, loimuversioon ei niinkään. Kannustan ottamaan pienen määrän moussea erilleen ja kokeilemaan, mitä konjakki sille tekee - parhaassa tapauksessa ihmeitä, pahimmassa tapauksessa mousse maistuu vähän viinalta.
Toisin kuin kaikki bliniohjeet tapaavat antaa ymmärtää, taikina toimii hyvin myös oltuaan yön yli jääkaapissa valkuaisineen päivineen. Ei ehkä ihan yhtä kuohkeaa, mutta oikein hyvää silti, ja parasta lohturuokaa pitkäksi venähtäneen blini-illan jälkeen, uskokaa tai älkää.
Eurooppalainen parsa tarkoittaa tietysti myös sitä, että niin sanottu blinikausi eli kevättalvi on lopullisesti ohi. Ravintolat ovat kai keksineet, että kevättalvi on bliniaikaa, kun ei ole oikein minkään sesonki. Syökäämme siis tattarilettuja. Oli miten oli, on aina mukavaa saada tekosyitä syödä blinejä, koska blinit ovat yksi suosikkiasioistani.
Olen tänä vuonna laittanut blinejä aika tavalla, ja etenkin blinivohveleita, koska meillä on nyt vohvelirauta. Vohveleita jaksaa paistaa melkein milloin vain (ihan milloin vain, jos taikina vain on valmis), blinejä paljon harvemmin. Idean sain tietenkin Henri Alénin reseptistä Helsingin sanomissa. Idea on minusta mainio, siksikin, että vohveleissa on niiden ienten kolojen ansiosta suuremi pinta-ala kuin blineissä, ja siksi enemmän rapsahtelevaa voissa ruskistunutta pintaa. Henri Alénin resepti ei kuitenkaan ollut minusta ihan oikeanlainen, joten muokkasin sitä hiukan. En oikein ymmärrä, miten en ole aiemmin tullut tallentaneeksi versiotani tänne, mutta tässä se nyt tulee:
Blinitaikina, toimii vohvelina tai lettuna
4 dl bulgarianjugurttia (tai kermaviiliä, piimäkin toiminee)
20 g hiivaa
3 tl sokeria
4 dl tattarijauhoja
2 keltuaista
2 valkuaista
2 dl maitoa
40 g voisulaa
sopivasti suolaa
sopivasti kuivattua tilliä
voita paistamiseen
Lämmitin kermaviilin varovasti kädenlämpöiseksi (kattilassa lämmittäminen on hauskempaa, mutta mikro ajaa saman asian oikein hyvin), lisäsin hiivan, sokerin ja puolet jauhoista. Annoin taikinan kohota ehkä tunnin. Alén sanoo, että 40 minuuttia riittää, ja epäilemättä riittääkin. Vaahdotin valkuaiset ja lämmitin maidon. Lisäsin taikinajuureen maidon, voisulan, keltuaiset, suolaa, tilliä ja loput jauhoista ja lopuksi vaahdotetut valkuaiset. Ensimmäisellä kerralla valkuaiset unohtuivat kulhoon, mikä oli harmi, mutta blineistä tuli silti tosi hyviä. Paista blinit.
Blinit eivät ehkä sovi parsan kanssa, mutta muuten niitä voi onneksi syödä muulloinkin kuin kevättalvella. Blinien kanssa tarjoilin tietysti smetanaa, suolakurkkuja, hunajaa ja mätiä, mutta erityisen ihastunut olen ollut niin ikään Alénin mätimoussen inspiroimaan maailman helpoimpaan lohimousseen, joka toimii blinien kanssa aivan järjettömän mainiosti.
Lohimousse
150-300 g jollain tavalla valmistettua (esim graavattua tai paistettua) lohta
mustapippuria
(suolaa lohesta riippuen)
(1 tl konjakkia)
2 dl smetanaa
Vatkasin smetanan monitoimikonessa kuohkeaksi, vaihdoin vatkainosan tilalle leikkuriosan ja lisäsin lohen ja mausteet ja pyöräytin tasaiseksi. Tadaa, valmista! Helpoin mousse ikinä!
Laitoin tätä monta kertaa, ja aina vähän erilaisesta lohesta (käytin mm. loimulohta, kylmäsavulohta, lämminsavulohta ja graavilohta), ja joka ikinen kerta tuli todella, todella hyvää. Konjakki sopii erityisesti graavilohiversioon, loimuversioon ei niinkään. Kannustan ottamaan pienen määrän moussea erilleen ja kokeilemaan, mitä konjakki sille tekee - parhaassa tapauksessa ihmeitä, pahimmassa tapauksessa mousse maistuu vähän viinalta.
Toisin kuin kaikki bliniohjeet tapaavat antaa ymmärtää, taikina toimii hyvin myös oltuaan yön yli jääkaapissa valkuaisineen päivineen. Ei ehkä ihan yhtä kuohkeaa, mutta oikein hyvää silti, ja parasta lohturuokaa pitkäksi venähtäneen blini-illan jälkeen, uskokaa tai älkää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)