tiistai 5. tammikuuta 2016

Niin virkistävä ja terveellinen

Olen inhonnut talvea koko olemuksellani vuodesta 1997. Tuona pahamaineisena pakkasvuonna olin 11-vuotias ja muutin vanhempieni kanssa Suomeen Belgiasta, jossa olin viettänyt suurimman osan elämästäni siihen asti. Muutto lamasta hiljalleen toipuvaan Suomeen oli muutenkin rankka, mutta talvet 1997-1998 ja 1998-1999 kuukausia jatkuneine kovine pakkasineen meinasivat tehdä minusta selvän. Muistan vieläkin, miten räkä ja kyyneleet jäätyivät naamalle kouluaamuina.

Ennen noita kamalia vuosia pidin talvesta siinä missä muistakin vuodenajoista. Kotona Belgiassa talvi tarkoitti käytännössä joulukuuta ja tammikuuta. Silloin satoi vettä vielä enemmän kuin tavallista, ja lämpötila saattoi väliaikaisesti laskea jopa pakkasen puolelle. Joskus tuli vähän lunta, tiet muuttuivat luistinradoiksi eikä kenenkään tarvinnut mennä kouluun, koska yhdessäkään autossa ei ollut talvirenkaita. Lapsuudessani talvi tarkoitti ennen kaikkea joulua, takkatulta, villasukkia ja lyhyitä matkoja Suomeen ja muihin oikeisiin talvipaikkoihin, kuten Alpeille. Helmikuuhun mennessä talvi oli ohi, terassit avattiin ja kukkapenkit alkoivat puskea krookuksia ja tulppaaneita.

Lukioikäisenä päätin ryhtyä pitämään talvesta. Yritin jopa opetella kunnolla hiihtämään ja luistelemaan. Luin Tove Janssonin Taikatalvea uudelleen ja uudelleen. Kuten aina tällaisten valheellisten päätösten kanssa käy, tämäkin teeskentely kääntyi lopulta itseään vastaan ja vain pahensi tilannetta. Aina nytkin loppusyksystä päässäni kaikuvat eräänkin hemulin sanat siitä, miten talvi on ihanan virkistävä ja terveellinen. Hytisen inhosta ja rukoilen, että ensilumi tulisi myöhään.

Siksi onkin hyvin kummallista, että tänä vuonna talvi onkin tuntunut hyvältä. Tänään vedin leveästi hymyillen toppahousut jalkaan ja ihastelin kadulla kävellessäni sitä, miltä -19-asteinen ilma tuntuu nenässä. En tiedä, mitä minulle on tapahtunut. Onko jokin osa kotoutumisprosessiani tullut valmiiksi nyt, liki kahdenkymmenen Suomessa asutun vuoden jälkeen?





3 kommenttia:

  1. "Aina nytkin loppusyksystä päässäni kaikuvat eräänkin hemulin sanat siitä, miten talvi on ihanan virkistävä ja terveellinen."
    :D Voi hemuli minkä teit :D
    (Joo, naureskelen täällä aamuyöllä pannukakkujeni kanssa...)

    VastaaPoista
  2. Hihii :D Hemuli ei mahda sille mitään, hemuli kun on :D

    Näin nää sun kommentit vasta nyt, kun gmail on ryhtynyt multa kysymättä laittamaan blogikommenttimailit omaan kansioonsa :o

    VastaaPoista
  3. Hihii :D Hemuli ei mahda sille mitään, hemuli kun on :D

    Näin nää sun kommentit vasta nyt, kun gmail on ryhtynyt multa kysymättä laittamaan blogikommenttimailit omaan kansioonsa :o

    VastaaPoista