Jo joutui kurpitsa-aika

Sunnuntaina sain odotettuja vieraita: juuri sopivan kokoisen joukon ystäviä, joilla oli mukanaan valtavan kokoinen kurpitsa suoraan kasvimaalta. Kurpitsasta tuli liki kahdeksan litraa keittoa, josta suurin osa on jo nyt maanantaina syöty.

Olen huomannut olevani allerginen kurpitsansiemenille ja kurpitsansiemenöljylle, joten viime syksyn keitto-ohjetta en voi enää itse käyttää. Se on suuri sääli, koska paahdetut kurpitsansiemenet totisesti tuovat keittoon sitä jotakin. Lisäksi kyseessä oli myskikurpitsan (eli butternutin) sijaan tavallinen talvikurpitsa, joka vaatii hiukan sukulaistaan enemmän maustamista.

Kurpitsakeitto

1 kokonainen talvikurpitsa
muutama sipuli
puolikas valkosipuli
jeeraa eli juustokuminaa
kasvislientä
chiliä
mustapippuria
suolaa
rypsiöljyä
voita


Puhdistimme ja kuutioimme koko suuren kurpitsan ja kuorimme ja pilkoimme sipulit. Kuullotimme sipuleita voi-öljyseoksessa tovin ja lisäsimme kurpitsakuutiot (tässä vaiheessa kymmenen litran kattilan kansi meni kiinni vain juuri ja juuri). Seuraavalla kerralla lisään jeerankin tässä vaiheessa, koska siten siitä irtoaa parhaiten makua. Kuulemma myös tavallinen kumina sopii kurpitsan kanssa kuin unelma. Kuutioidenkin paistuttua hetken lisäsimme kasvisliemen (ja toisen mokoman vettä, koska meillä oli vain litra kasvislientä). Annoimme kurpitsan porista kypsäksi, soseutimme ja maustoimme.

Ei-allergikot saivat uunissa 200 asteessa paahdettuja kurpitsansiemeniä (ja minä allergikon hupakko söin sekä runsaasti antihistamiinia että hiukan siemeniä).

Jälkiruoaksi teimme omenapaistosta:

Laitoimme vuokaan omenanlohkoja, ruishiutaleita, siirappia ja hiukan voita. Paistoimme uunissa 200 asteessa noin 45 minuuttia. Söimme jäätelön kera.