
Tänään oli korkea aika tehdä talvikauden ensimmäinen sipulikeitto. Siinä se
nyt porisee liedellä ja saa porista vielä pari, ehkä kolmekin tuntia. Mitä
pidempään sipulikeittoa hauduttelee, sitä parempaa siitä tulee, ja mikä
tärkeintä, sitä paremmin maha osaa ottaa sen vastaan. Kyllä te tiedätte, miten
sipulikeiton kanssa käy, jos ei malta hauduttaa.
Kattilaan meni:
paljon sipulia
muutama kynsi valkosipulia
öljyä
n. 2,5 litraa kasvislientä
2 laakerinlehteä
maustepippuria
mustapippuria

meiramia
sellerinsiemeniä
suolaa
Kun on muuten valmista, sinne menee vielä:
kunnon loraus ruoanlaittobrandya
samanlainen loraus valkoviiniä
hieman etikkaa

Viipaloin sipulit ja valkosipulit tällä kertaa monitoimikoneella ja pistin
pannuun paistumaan öljyssä. On hyvin tyydyttävää surrutella pitkä pilkkomistyö
monitoimikoneella muutamassa minuutissa, mutta toisaalta niiden muutaman
minuutin jälkeen on jotenkin nolo olo (onko tyydytys liian nopea?). Myöskään lopputulos
ei ole koskaan yhtä tyydyttävä kuin käsin pilkkoessa. Toisaalta on
mukavaa voida tehdä sipulikeittoa niin, ettei tarvitse itkeä keittiössä noin
tunnin ajan. Minulla kun aina tulee sipuli-itkuista surullinen olo, ja kun
sipulikeiton kanssa joutuu itkemään niin pitkään, niin oikea itku tulee vääjäämättä.
Ei ihme, että sipukeitto tuntuu usein aika isolta urakalta, ja olisihan se käsin pilkkoessa sitä ilman itkujakin.
Kun sipulit olivat kuullottuneet, tajusin, että kasvisliemi oli päässyt
loppumaan. Kauhistus! Onneksi pakastimessani kuitenkin oli varsin täysi
liemilaatikko, ja äkkiäkös sitä nyt yhden kasvisliemen keittää. Oikeasti –
aikaa menee noin 5–10 minuuttia, jos kasvikset ovat pieninä paloina, niin kuin
ne liemilaatikossa tuppaavat aina olemaan. Tällä kertaa en kuitenkaan ottanut
mehulinkoani esiin, vaan laitoin surulliset vihannekset suoraan biojätteeseen.
Tehtyäni liemen sipuleista oli jäljellä enää pieni, hieman ruskistunut
möntti kattilan pohjalla, jonka päälle sitten kaadoin kasvisliemen. Lisäsin
mausteet, ja siellä se nyt muhii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti