Kuluneen vuoden aikana olen alkanut kunnolla ymmärtää, että
perfektionismi on syytä heittää romukoppaan.
Perfektionismi estää minua tekemästä asioita. Se estää aloittamasta
ja saa viivyttelemään. Miksi tehdä mitään, jos ei juuri nyt pysty tekemään
täysillä? Miksi siivoaisin vessan, jos en jaksa siivota koko taloa? Niinpä
vessani on ollut todella likainen suurimman osan elämääni. Perfektionismi estää
saattamasta asioita loppuun. Ei tätä kannata tehdä valmiiksi, kun tästä tuli jo
nyt ihan huono. Perfektionismi estää harjoittelemasta, kun asiat pitää osata
kerralla. Perfektionismi uuvuttaa, kun vähemmän vähemmän hyvää ei riitä. Perfektionismi
estää päivittämästä blogia.
Perfektionismi vaanii yllättävissä paikoissa:
tietenkään en käytä töissä näihin vähemmän tärkeisiin juttuihin liikaa aikaa. Tässähän
minä täysillä priorisoin! Täydellinen 2010-luvun työntekijä kun ei ylilaatua
tee. Täydellinen on tylsää. Kun vielä saisin sen täydellisen epätäydellisyyden
tähän tekstiin, sen jonkin särmän, persoonallisuuden. Perfektionismi estää kirjoittamasta.
Valkoinen paperi – tai valkoinen ruutu – kun on valkoisuudessaan täydellinen. Jos
on aina hiljaa, välttää sanomasta mitään, mikä voisi loukata toista. Välttää
sanomasta jotain noloa, tai jotain mikä kaduttaa myöhemmin.
Kun perfektionismi saa otteen elämästä, se voi kahlita
hyvinkin konkreettisesti. Minut se on toisinaan teljennyt kotiini moneksi
päiväksi. Jos en jaksa elää tätä päivää täysillä, jos en jaksa yrittää
parastani, niin miksi vaivautua nousemaan sängystä?
Niinpä olenkin viime ajat – aivan viimeistään viime kesästä
asti – pyristellyt hyvin tietoisesti eroon täydellisyyden tavoittelusta. Jos
jaksan tiskata vain yhden astian, tiskaan vain yhden astian, vaikka
tiskipöydällä odottaisi millainen vuori hyvänsä. Ja kas, tiskipöytäni on keskimäärin
puhtaampi kuin koskaan.
Hyvä Mari! Hienoa, että päivität, hienoa, että pyristelet eroon inhasta käyttäytymismallista.
VastaaPoistaMä olen tietoisesti pyrkinyt nujertamaan sisälläni silloin tällöin kuuluvan äänen, jonka mukaan ei kannata yrittää, jos ei jo valmiiksi osaa. Silloin kun tuo ääni hourii, menen nimenomaan vaikeita juttuja päin, vaikka se yrittää estellä.
Kiitos Ninni. Hyvä me!
VastaaPoistaTämä teksti kuulostaa niin tutulta! Mukava tietää, että en ole ainoa joka painiskelee tämän ongelman kanssa. Minunkin pitäisi oppia pääsemään eroon perfektionismista, koska siitä näyttää olevan enemmän haittaa kuin hyötyä.
VastaaPoistaNo niin onkin mukava tietää, ettei ole tän asian kanssa yksin :)
VastaaPoistaOn ollut kanssa tosi mukava huomata, että tässäkin hommassa auttaa harjoitus. Oon esmes nyt vuoden ajan harrastanut asunnon imurointia niin, että mulla on koko hommaan enintään kymmenen minuuttia ja tarkoituksena vaan pyydystää pahimmat villakoirat. Ekan puol vuotta teki aina mieli alkaa tehdä pikkutarkkaa työtä "kun nyt kerta aloitin", mutta enää ei edes tule mieleen lähteä siirtelemään tuoleja! Hurraa!
Nyt kun tän sais siirrettyä vielä esim. työelämään, niin ois mahtavuutta.