keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Intuitiosta

Olen jo kauan ollut tietäväni, mitä intuitio on. Olen myös aina pitänyt itseäni varsin intuitiivisena ihmisenä.

Kuitenkin vasta kaadettuani päälleni puoli litraa hyvin vetistä kosteusvoidetta juuri nukkumaanmenon hetkellä tajusin, että se pieni piilolinssien riisumisesta varoittava ääni päässäni oli paitsi kuuntelemisen arvoinen, myös juuri se, jota intuitioksi kutsutaan. Minulla oli tiedossani kaikki faktat: vahva läikyttämistaipumukseni, varsin epäkäytännöllinen likinäköni sekä täydellinen tietämättömyyteni silmälasieni sijainnista. En silti tietoisesti pystynyt päättelemään, että kosteusvoide kannattaa levittää ennen piilolinssien riisumista. Tehtävään tarvittiin alitajuntaa. 

En ole tätä ennen ymmärtänyt, että aivan sama mekanismi on käynnissä silloin, kun ostan asuntoa tai valitsen kahden houkuttelevan työpaikan välillä – että kaikki päätökseen vaikuttavat tosiasiat ovat jo päätöksentekohetkellä saatavilla, mutta päättelyketju on jotain alitajuista, automaattista ja usein myös tietoisen mielen ulottumattomissa. 

Toki on myös ennakkoaavistuksia, tunteita ja tuntemuksia, jotka ohjaavat suuntaan tai toiseen. Enää en kuitenkaan kutsuisi niitä intuitioksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti